Meiltä kysellään usein vedenpitäviä kenkiä, joten on syytä avata asiaa hiukan laajemmin. Tarkoituksenmukaisten kenkien valintaa helpottaaksemme olemme luoneet kauppaamme yhteneväisen käytännön "vedenpitävyyden asteista":
- Ei vettähylkivä
- Melko hyvin vettähylkivä
- Hyvin vettähylkivä
Tässä blogikirjoituksessa täsmennetään, mitä nämä termit tarkoittavat meidän myymissämme tuotteissa.
Aivan ensiksi on syytä selvittää aiheeseen liittyvää terminologiaa. Ei ole olemassa mitään virallista määritelmää "vedenpitävyydelle", joten jokaisella kenkävalmistajalla ja kuluttajalla on oma käsityksensä asiasta. Toisille "waterproof" tarkoittaa, että kengillä voi seisoa lätäkössä jalkojen kastumatta, toisille riittää ettei kosteus mene kengän läpi märällä polulla kävellessä. Toisessa ääripäässä "waterproof" tarkoittaakin vain sitä, etteivät kengät mene pilalle jos ne kastuvat ("waterproof" voidaan kääntää suomeksi joko vedenpitävä tai vedenkestävä). On myös olemassa kirjava joukko valmistajien omia termejä, kuten "water resistant" ja "rain friendly". Lisäksi pakkaa sekoittavat maininnat erilaisista kalvoista ja suojakäsittelyistä. Meidän asteikkomme perustuu omiin ja asiakkaidemme kokemuksiin kenkien todellisesta vedenpitävyydestä, joten se usein poikkeaa valmistajan tiedoista.
Lähtökohta on se, että käytännössä vain ehjät kumisaappaat ovat täysin vedenpitävät, eikä kengiltä voi odottaa samaa. Sellaisia kenkiä ei olekaan, jotka eivät loppujen lopuksi falskaisi jos esimerkiksi leikitään lätäkössä riittävän kauan. Vesi voi päästä muutoin vedenkestävän kengän sisään myös iltin reunasta, nauhojen rei'istä tai varren suusta. Paljasjalkakengät eivät koskaan ole yhtä vedenpitävät kuin esimerkiksi tavanomaiset vaelluskengät, koska toimiva vedenpitävyys on vaikea toteuttaa taipuisaan kenkään. Paljasjalkakenkien vedenpitävyys myös heikkenee ajan myötä, koska kalvorakenteet ovat taipuisissa kengissä alttiimpia kulumaan ja rikkoutumaan.
Suurin osa märissä ja kosteissa olosuhteissa käytettäviksi tarkoitetuista kengistä on meillä määritelty kategoriaan "melko hyvin vettähylkivä". Tämä tarkoittaa, että kengillä erittäin todennäköisesti pärjää kohtalaisen kosteissa olosuhteissa. Kuitenkin esimerkiksi sateella ulkoillessa käy jossain vaiheessa niin, että kenkä alkaa falskata, koska ulkopuolinen paine käy yli kengän sietokyvyn. Samanlainen tilanne tulee lasten kenkien kohdalla nopeasti eteen silloin jos kengillä kahlataan lätäköissä. Vaikka kengissä olisi kalvo, on vedenpitäviksi kutsutuilla materiaaleilla ns. vesipilari, eli riittävä paine saa veden kulkeutumaan ehjänkin kalvon läpi. Nuoskainen ja märkä lumi aiheuttaa paljon painetta, joten loskasäällä ulkoillessa kengät päästävät vettä läpi hyvinkin nopeasti.
Usein vedenpitäviksi mainostetuissa kengissä mainitaan olevan jonkinlainen kalvo. Tällä ei välttämättä ole muuta kuin mainosarvoa. Kalvon pitää ulottua myös pohjan alle ja saumojen täytyy olla teipatut, jotta se estäisi kosteuden pääsyn kengän sisäpuolelle. Ja tästäkin huolimatta vesi voi tosiaan livahtaa kengän sisäpuolelle myös iltin reunoista tai varren suusta. Pelkkä "kalvo" ei siis automaattisesti tarkoita sitä, että kengät olisivat vedenpitävät. Useimmiten kalvolliset kengätkin ovat "vain" vettähylkivät - tämä on tärkeää tiedostaa, ettei kenkien käyttötilanteissa tule pettymyksiä. On hyvä muistaa, että kalvo estää kosteuden siirtymistä molempiin suuntiin, eli kalvolliset kengät saattavat olla hiostavat. Lisäksi kalvo tekee kengästä myös jäykemmän - ja toisaalta kovin taipuisiin kenkiin ei kannata edes laittaa kalvoa, koska se kuluu taitekohdista nopeasti rikki. Kalvot väistämättä kuluvat ajan myötä. Pienikin viilto tai käytön myötä syntynyt repeämä aiheuttaa sen, että vesi löytää tiensä kengän sisään. Erityisesti kengän sisäpuolella olevat kivet tai kovat roskat voivat rikkoa kalvon hyvinkin nopeasti.
On hyvä muistaa, että kun kengissä on ulkoiselta kosteudelta suojaava kalvo, niiden hengittävyys ei ole niin hyvä kuin kalvottomissa, ja kosteus jää herkemmin kengän sisälle. Vaikka jalat eivät hikoilisikaan, niin kosteutta silti aina muodostuu jonkin verran ja kengistä voi tulla kalseat. Pakkassäällä nahkaiset, mieluiten villavuoriset kengät ovatkin yleensä parempi valinta kuin kalvolliset.
Nahkaiset kengät voivat olla aivan yhtä toimivat kuin kalvolliset. Nahka itsessään ei päästä vettä läpi - sen voi empiirisesti kokeilla laittamalla minkä tahansa nahanpalan juoksevan veden alle: vesi ei mene siitä läpi ellei nahassa ole reikää! Toki nahka pikkuhiljaa imee vettä itseensä ja näin lopulta "kastuu läpi". Etenkin arki-/kaupunkikäytössä pärjää yleensä varsin hyvin nahkakengillä, jotka ovat miellyttävämmät käytössä kuin mahdollisesti hiostavat ja jäykätkin kalvolliset ja vedenpitävät kengät.
Entäpä sitten erilaiset käsittelyt, mikä niiden merkitys on? Meiltä kysytään usein voiko kengistä tehdä vedenpitävät jollakin tietyllä suoja-aineella. Tähän täytyy valitettavasti vastata, että ei voi. Kosteudensietoa voi jonkin verran parantaa, mutta vain vähän. Suojasuihkeiden ja -vahojen pääasiallinen tarkoitus on pitää kengän pinta pidempään siistinä ja estää nahkaa "kuivumasta". Kuten todettiin, niin vesi ei mene nahasta läpi. Mitä paremmassa kunnossa nahka on, sitä kauemmin kestää ennen kuin se imee veden itseensä ja "kastuu läpi". Siksi nahan hyvä hoito on tärkeää. On totta, että suihkeet ja vahat tekevät materiaalin pinnalle ohuen suojaavan kalvon. Vedenpitävyyteen tämä ei kuitenkaan välttämättä kovin paljoa vaikuta, sillä kosteus kyllä ennemmin tai myöhemmin ujuttautuu sisään saumoista.
Syitä sille miksei valmistajilla kovin paljon ole valikoimissa vedenpitäviä paljasjalkakenkiä on, että vedenpitävät kengät ovat väistämättä jäykempiä ja raskaampia, niiden valmistaminen on kalliimpaa ja toisaalta kalvot eivät taipuisissa kengissä tahdo kestää. Keveys ja joustavuus myös usein koetaan tärkeämmiksi ominaisuuksiksi kuin vedenpitävyys.
Villa on paras materiaali käytettäväksi kenkien sisällä. Villaiset sukat ja pohjalliset imevät kosteutta tuntumatta silti märiltä. Villa lämmittää märkänäkin, eikä ala haista niin herkästi kuin muut kuidut.