Vierailulla Freetien valmistajalla Skotlannissa


Paljasjalkakengät, Vierailut kenkätehtailla by Ville J., 23.09.2020

Viime kesänä kävin Hanna-vaimoni kanssa Skoteissa (firman piikkiin) fiilistelemässä. Heti alkuun pyörähdimme Freet-kenkävalmistajalla, jonka tukikohta sijaitsee Edinburgin lähellä. Freetin miellyttävät omistajat Sarah ja Andrew ottivat meidät vastaan kodissaan.


Alkuun Freetit tarjoilivat meille teetä ja kenkiä. Juteltiin niitä näitä: "Ette usko, näin pitkä kuha tuli."


Seuraavaksi siirryimme ulkotiloihin, jossa meille tarjoiltiin taas teetä ja kenkiä. Andrew ihmettelee kenkää ja Hanna korjaa hiuksiaan.


Tässä uusia malleja, joista lähes jokainen tuli tuotantoon asti ja meillekin myyntiin. Kuvassa näkyy ainakin Freetin parhaimmat tuotokset Flex, Connect 2 ja Mudee.




Freet-merkin äiti Sarah oli kovin kiinnostunut mielipiteistämme. Hänelle ei ollut selvästikään kovin paljoa kokemuksia muista merkeistä. Saimme kuvan, että he vaikuttivat kaipaavansa tukea niin Freetin leveälle lestille kuin muillekin ratkaisuilleen. Kehuimme kovasti lestin muotoa ja leveyttä ja esitimme toiveen, ettei sitä lähdettäsi kaventamaan tulevaisuudessa. Kehuimme myös materiaalivalintoja ja keskustelimme mm. pohjista, pidosta, lämpimyydestä, ekologisuudesta ja desiginistä.

Jalkojen hyvinvointi on ollut Sarahille alusta asti ollut tärkein tekijä kenkäsuunnittelussa. Kehotimme pitämään tästä kiinni ja malttamaan mielensä, ettei tekisi kompromissejä tästä myynnin kasvattamisen takia. Uskomme, että tämä linja on heille oikea ja näin jälkikäteen myyntiluvutkin näyttävät tämän oikeaksi ratkaisuksi.




Nämä sandaalit eivät lopulta tulleet myyntiin. Hyvä niin, mielestämme malli ei ollut kilpailukykyinen Xeroon ja Lenkaan verrattuna. Annoimme vähän vinkkejä sandaaliasioissa ja luulen, että näemme vielä hyviä ja hienoja sandaaleja Freetiltä.

Kaikki meistä taisi muuten olla paljain jaloin. Kuvassa näkyy Hannan jalat.




En muuten erityisemmin pidä Brittein saarten kosteasta ilmastosta, mutta Hanna sai puhuttua minut ympäri vetoamalla Islay-saaren viskitislaamoihin. Kuvassa näkyvä Lagavulinin tislaamo oli itselleni matkan kohokohta.




Kuljettiin paljon myös luonnossa. Kuvan polku oli kilometrien pituinen. Sitä sitten käveltiin, kun muutakaan järkevää pois pääsyä ei ollut. Mitä luulet syyksi siihen, että kävely on hieman varovaisen näköistä?




Ben Nevisin huipulle ei sentään menty paljain jaloin. Hannalla muistaakseni jotkut Joe Nimblen vaelluskengät ja mulla kevyet Xero Shoes Prio -lenkkarit.

Sinua saattaa kiinnostaa myös