Siirryttäessä käyttämään paljasjalkakenkiä keho oppii vähitellen toimimaan luonnollisella ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Monet huomaavat esimerkiksi jalkaterien ja varpaiden linjausten muuttuvan. Isovarpaan asettuminen optimaaliseen, suoraan linjaan on yksi merkittävimmistä muutoksista koko askelluksen toimivuuden kannalta. Monille paljasjalkakengillä liikkuminen etenkin luonnossa on suuri nautinto, koska maaston ja sen pienimmätkin epätasaisuudet pystyy tuntemaan hyvin tarkasti. Eikä kyse ole pelkästä mielihyvästä, vaan ohut pohja mahdollistaa myös tarkemman proprioseptiikan eli palautteen, jonka keho saa alustasta. Tällä on merkitystä mm. tasapainon ja kehonhallinnan kannalta - näillä puolestaan voi olla vaikutusta loukkaantumisriskin pienenemiseen.
Koska jalkaterämme vaikuttavat kaikkeen niiden yläpuolella olevaan on hyvin mahdollista, että paljasjalkakenkiin totuttuasi erilaiset alaraajojen, lantion, selän ja niskan jäykkyydet ja epämääräiset kiputilat pikkuhiljaa helpottavat. Muistathan kuitenkin, etteivät paljasjalkakengät korjaa jalkaongelmia itsestään, eivätkä ne myöskään välttämättä sovi kaikille ainakaan jatkuvaan käyttöön.
Monet länsimaiset ihmiset kärsivät erilaisista toiminnallisista alaraajaongelmista, joita hoidetaan yleensä fysio- ja jalkaterapialla. Jalkaterän pieniä "intrinsic"-lihaksia on kuitenkin työlästä ja vaikeaa harjoittaa, ja riittävien toistomäärien saavuttaminen voi olla haastavaa. Paljain jaloin tai paljasjalkakengillä liikkuessa tämä harjoittelu tapahtuu mielekkäällä tavalla.